Vääntäisin sulle rautalangasta, jos mulla olis voimia. Mutta tyydyn tuijottamaan sua väsymys silmissä paistaen. Oonko kadottanut otteeni suhun, minne pitäis katsoa kun puhut. Kerrot mulle satuja joita on vaikea usko, kerrot mulle reissuista joita ei varmasti ole tapahtunut. Viiletämme läpi kaupungin, etsimme kadonneita patsaita ja hukkuneita safkoja. Hyvä kun joskus pääsis kotiin asti.
Tunnen itseni maailman herraksi kun kuljen läpi omakotitaloalueen aamu neljältä kananugetit ja cheddar-dippi käsissä. Sitten tajuan, että saatana oon pohjalla, kun taas lähetän sulle näitä känni snäppejä. Onneks niitä ei tartte enää ikinä ite nähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti