Satakieli

Harhailen usvan saattelemana sateiseen saareen. Saatan olla humalassa, tai vain unen omaisessa maailmassa. Kätesi kättäni silittää, suu hymyilee salaa hiljaista hymyään. Kaadamme lisää. Iholla salaa kulkevat katseet, suunittelemattomat sovitut silmäykset. Voin tuntea kuinka aika kuluu hitaasti meidän hengityksen tahdissa. Saamme. Saamme kuulla sen rytmin, elämän rytmin. Ikiaikaista taian omaista uskomusta inhottavaa pakonomaista valintaa. Viisi vaihtoehtoa, yksi oikea valinta. Loman tarvetta, haikailua seikkailuun. Olla taivaan alla, aamu kuudelta. Kiitos uus alkoholilaki, oot kultaa!!

ku lunutta

Vaarallista käydä nykyään kävelyllä tässä osassa kylää. Uskon että vain ilmassa voin olla turvassa. Liidän, lennan läpi yötaivaan. Saavutan paikan jonne kuulun, paikan jossa saan juoda viiniä aamu kuuteen asti. Sinikellojen pinnalle on muodostunut vesipisaroita aamun kosteudesta. Kaipaan nurmella loikoilua, hentoa otetta ja aamun ensimmäistä kuppia kahvia auringon lämmittäessä kasvoja. Tik tak ja Nylon Beat.

Kaadan lasin puolilleen. Sulle. Sä katot mua merkitsevästi. Täytän lasin. Ihan piripiripintaan.
Tänään ei iisii, tänää juodaan jotta unohdetaan. Tai sit muistetaan, vaikka ei haluttais. Siin on monta syytä. En avaa niitä, se ois turhaa. Mut tiiän et kyl sä ymmärrät. Harppauksii tuntemattomaan. Oikeesti en ees oo humalassa, vaan vähä hukassa. Mut silti iha kartalla, tähän oon tähdänny. Ylitin itteniki. Kivaa. Ku unta.

horoskooppimerkit

Kuuntelen tarkkaan ohimenevien parivaljakoiden keskustelua. Käytän niitä ennustuksena omalle elämälleni. Orjallisesti kysyn kysymyksen ja odotan minkä lauseen seuraavana kuulen. Koska tulee kevät? "vielä ens viikollekki on luvattu lumikuuroja". Koska muutan? " no ihmehän se ois, en jäis ulos oottamaan". Missä rakastun? "joo joo, no vuonna 2080 oli siinä puhe". Joskus se tuo lohtua. No siis se että on taikauskonen. Kun kaipaa vahvistusta päätöksiin ja jumalaan ei usko. Mä puhun nykyää suoraa, ihan kauheen suoraa. Voin tavallaan luottaa et itellekki sanon kyllä suoraan. Nytki katon aamulla peiliin itteeni ja kysyn et no häh, onko vielä burn out. Eipä kai iha vielä, mutta lähellä on.

Ensin

Tämä kesä, tuo tuleva kesä joka jo häämöttää edessä. Mulla on suunnitelmia. Mulla on toiveita ja pienenpieniä unelmia valmiina. Oon luvannut, en aio jarrutta. Leikitään sitä leikkiä, että saa sanoa vain ja ainoastaan kyllä. Aion käydä kuutamouinneilla, juoda luvattoman paljon puistossa viiniä. Ihastua, rakastua tai olla rakastumatta, ehkäpä intohimoa. Tärkeintä on että saan elää. Kokea uusia asioita. Löydän asunnon, jonne voin rauhassa palata 10 aamulla ilman, että kukaa miettii missä oon luurannu. Voin syödä pastaa aamupalaks ja vohveleita päivälliseks. Voin syödä mun omista astioista, kutsua (yö)kavereita kylään ja mennä lenkille kun siltä tuntuu eikä sitäkään tartte selitellä. En jaksa enää selitellä mun tekemisiä.

vaikka näin

Kuulin jostain huhuja maailmasta jossa saa kuunnella aamusta iltaan rakkauslauluja. Jos mahdollista, haluan sinne. Ostan onnibuslipun halvalla. Matkustan 3 päivää ja 2 yötä saavuttaakseni tämän huhujen lupaaman maan. Toivon siellä näkeväni rauhan. Saamme tanssia aamu kuuteen ja juopua toistemme samettiseen yhteiseloon. Kuvottavan siirappista, oksettavan ällöä. Pelkkää hattaraa ja hapuilevia otteita kohti huomisen aurinkoa. Kerromme salaisuuksia kuiskien jottei muut niitä kuule. Uskallamme katsoa toisiamme silmiin ja unohtua näihin hetkiin. Siivoamme kasvoiltamme entisen elämän ja antaudumme tähän hetkeen. Pyydän anteeksi aiemmin sanottuja sanoja. Mutta niitä emme edes enää tunnista omiksemme, ei siis anteeksi pyydettävää. Ei sitten mitään.

Gaalaa. Juhlaa. Skumppaa. Salmaria. Valkkaria. Ja noh humalaa. Näitten takia on hyvä olla, saavutin yks maanantai tasapainon, elämässä. Kaikki oli sopivassa suhteessa toisiinsa ja onnellisuus harteilla. Tasapaino, sitä haen nyt taas joka päivä.

Rakkaudella Iita

to do

Tunteen tulisen taskukokoisen viileän khuulin ja samaan aikaan niin onnettoman kokee ehkä joskus. Mutta ei nyt oo aikaa sellaseen höpöön höpöön. Syötävän kaunista ja herkullisen herkkää hetkeä hakemassa tässä sateisessa tuska säässä. Miten mä tähän eksyin näitä asioita katsomaan silmästä silmään perusasennossa jalat veessä. Just niinku sä arvasit, mä kompastuin. Mutta sitä en sulle kerro. Mä nousin ylös ja pyyhin pölyt polvista ja paikkasin reijän joka kaatumisesta syntyi polveen. Loin tämän kuvan itse katsomalla liian kauan aurinkoon. Kadotin valon, mua alettiin kutsua Illaksi. Postitettuja eväitä maailmalta, puolet niistä on auennut ja vanhennut ja rauennut. Turha tuliainen jota en pysty säilyttämään. Sitäkö tää kaikki oikeasti on. Turhan takkuista matkaa kohti päämäärää joka ehkä joskus saattoi olla unelmaa, mutta joka matkan rankaksi muuttuessa muuttui enemmänkin pakkomielteeksi ja itsensä kiduttamiseksi. Musta tuli masokisti joka näki enää vain maaliviivan.

En uskonut että näin voisi mennä. Perhosia masussa. Ja oon oppinu juomaan teetä. Jee.

to dot ei oo mua varten, T: Iita

Tuut tuut

Vaaditko multa sanoja, jos nyt uskaltaudun mukaan tähän. Vaaditko mua huutamaan sun nimeä keskellä yötä sun ikkunan alla ja heittelemään pikkukiviä sun kämppäsi ikkunoihin. Voisin rakentaa banaanilaatikoista horjuvan tornin jonka avulla yritän kivuta kohti sua. Eikä mua edes haittaisi kaatua. Syön muutenkin aamupuuroni yksin. Tekokukkia ruukussa mun ikkunan edessä. Tää kämppä tuntuu autiolta pölyiseltä luukulta sen jälkeen kun kävin sun 40 neliöisessä kaksiossa. Sulla oli marimekkoa, oli iittalaa ja hackmannia, kaikkea mistä mä mun postinjakajan palkalla vaan haaveilen. Niin miten mä sut tunnen, kerran tiputin ovestas vahingossa naapurin postit sisään ja kokeilin onneani soittamalla ovikelloa. Olit kotona. Nykyään pari kertaa viikossa heitän sulle väärät postit. Pidät mua varmaan todella outona, mut hei se on vaan rakkautta. Illuusiota siitä, että on mahdollisuus saada toinen. Uskallan siis unelmoida jo epätoivoon asti.

Kaikki skulaa kuin liukuhihnalla. Tuntuu et on monta rautaa tulessa ja hallitsen ne kaikki. Tahdon nähdä kaikessa hyvää, ja tahdon voida hyvin. Suunnittelen huomista, ylihuomista ja ylihuomisenhuomista silmät kiiluen. Kunnianhimo saa musta vallan päivittäin. Isompaa, Suurempaa, Loistokkaampaa. Haluun päästä pyörittää lanneta klubille ja kerätä katseita. Laittaa glitteriä silmiin ja jakaa iloa ympärilleni. Sulavaa, tää kaikki on niin sulavaa. Nää ihmiset saa mut energiseks, nää ihmiset saa näkee mussa itsessäni uusia puolia. Mut se kunnianhimo, sen voimalla mä meen eteenpäin ja näytän vielä maailmalle. Mä näytän et kuka oon ja näytän sen teoilla.