Vaarallista käydä nykyään kävelyllä tässä osassa kylää. Uskon että vain ilmassa voin olla turvassa. Liidän, lennan läpi yötaivaan. Saavutan paikan jonne kuulun, paikan jossa saan juoda viiniä aamu kuuteen asti. Sinikellojen pinnalle on muodostunut vesipisaroita aamun kosteudesta. Kaipaan nurmella loikoilua, hentoa otetta ja aamun ensimmäistä kuppia kahvia auringon lämmittäessä kasvoja. Tik tak ja Nylon Beat.
Kaadan lasin puolilleen. Sulle. Sä katot mua merkitsevästi. Täytän lasin. Ihan piripiripintaan.
Tänään ei iisii, tänää juodaan jotta unohdetaan. Tai sit muistetaan, vaikka ei haluttais. Siin on monta syytä. En avaa niitä, se ois turhaa. Mut tiiän et kyl sä ymmärrät. Harppauksii tuntemattomaan. Oikeesti en ees oo humalassa, vaan vähä hukassa. Mut silti iha kartalla, tähän oon tähdänny. Ylitin itteniki. Kivaa. Ku unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti