Mistä tunnistaa ystävän. Hymystä naurusta. Kauan kaivatut kasvot ja tutut piirteet. Pieni helsinkiläis tyttö ja toinen samanlainen. Juuret on molemmilla samat. Säikähdin jo että et tunne mua enään. Mutta muistit paljon, niin paljon mä en muista. Mutta muistan paljon. Myös niitä ikäviä asioita. Me ollaan koettu paljon. Ja erkaannuttiin ja löydettiin uudestaan. Sulauduttiin.
Unihuone. Täynnä valoa ja vakautta. Pientä epävarmuutta. Kissa joka haluaa karkuun ja kesä huoneessa ihmisineen ja kärpäsineen. Kuvia niinkuin minullakin. Paljon tuttua. Tatu ja kumppanit. Hullut reivit, salattava viestittely ja mustetta toisten ihossa. Kauneutta kaikessa ja kaikissa varsinkin niissä juhlijoissa jotka aikoo aamuun asti jatkaa ja kantaa kukka seppelettä päässä maailman loppuun asti. Astun turvaan ja käperryn suojaan. Minä tässä ja ne siellä. Nyt vain vain nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti