Uudet naamat, uudet kaavat ja uudet muut asiat. Musta tuntuu kokoajan enemmän ja enemmän että pää saattaa räjähtää koska oon turhan itsekriittinen. Sanon sitä ja teen toista. Vaikka en haluis. Yritän oppia uutta ja pysyä muitten ajatusten tasalla. Omat ajatukset jää toisaalle, nyökyttelen kiltisti. Tanssi kertoo paljon ihmisestä. Ja varsinki se ku pitäis yrittää oppia jotain uutta. Mä oon turhan kriittinen ja painan itteni seinää vasten heti jos en tajuu. En luovuta mutta ärsyynnyn ja saatan pikku hiljaa sirtyy vaan niihin juttuihin jotka jo osaan. Lopetan itteni eteenpäin työntämisen. Saatan sitten joskus tajuta sen tietyn liikkeen ja vaan nauraa ittelleni että miks siitä tein niin ison asian ja otin paineita sen opettelemisesta. Liikkeet tarttee aikaa että niistä saa oman näköset. Nyt tällain uupuneena ja nahistuneena on hyvä purkaa tätä päivää ja kuluneita sekuntteja. Kaikki alkaa tuntuu taas ihan ymmärrettävältä. Ei se ookkaan nii vaikeeta.
Yesyes, rakkaudellaa Iitunen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti