viini, kiitos kun unetat

Lasillinen juovuttavaa viiniä Italian yössä. Baari täynnä ihmisiä, hälinää ja hulinaa. Pussailevia ihmisiä, ja suomalaiset on paparazzeina ympärillä kamerat kourassa. Ystävällisiä naamoja ja tuttavallisia eleitä. Kauhee ikävä kaiken seassa. Outoja nähtävyyksiä, mustaa päällä ja punaista päässä. Haluun ruskettua, huomenna juhlat järven rannalla, täällä ollaan siis järjen rajamailla. En oo missään vaiheessa varma suunnasta, etelään vai koilliseen. Autolla kuljetaan kilsan matka, vaikka mä haluaisin vaan kävellä ja tutkia tätä kaupunkia. Koulu on kaks kertaa isompi ku meijän, totu sit sellaseen. Uusia naamoja kokoajan, etkä voi kertoa jos joku tai jokin ei miellytä. Nyt se viini vaan lämmittää mieltä ja noi sanat tossa kännykän näytöllä. Ikävä on

suomesta

suomesta

GRAUH

Usvainen aamu, kahvallinen lasi repussa muistuttamassa edellis illan hämäristä tapahtumista. Vilpitöntä onnea, nyt tällä hetkellä kaipuuta. On uskomatonta miten absurdilta se voi tuntua ettei nää toista yli viikkoon. Kaamea olo, huippaa, ei osaa ajatella. Miks et vaan voi olla tässä. Onneks nää hetket tänään oli niin hyviä, vaikka ei sitä oloa saa varastoitua. Mutta mielummin lähden hyvillä fiiliksillä. Aamukahvi sänkyyn, kolme pullaa molemmille. Kauhee tarve saada kesäkurpitsaa, toinen täydentää herkun sinihomejuustolla. Toiselle uus herkku. Sulle osaan hymyillä. Tänään tuntu vieläkin paremmalta kuin eilen kävellä sun kanssa käsikädessä. Oot aikamoinen. Haluun olla tässä nyt sun kans mut ei onnistu. Shiiit. Tykkään susta.

Iita

Siivetön

Kerrankin mulla ei ole laskuvarjoa. Olen tässä kädet ylhäälä, tuntuu pieneltä. Haluan sanoa asioita, suoraan. Kiertelemättä ja kaartelematta juuri hänelle. Puhuminen on vaikeaa kun on liikaa sanottavaa. Tärkeitä asioita, jotka haluaa toisen kuulevan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jollekulle täysin minä, ilman lasia välissä. Näytän kaikki arvet ja olen haavoittuvainen. Sivullisilla ei ole tähän mitään osaa. Kaiken olemme rakentaneet itse, muutamassa kuukaudessa. Molemmille jotain uutta. Opetamme ja koemee asioita. Haluan kävellä lämpimänä kesäyönä puistoon ja viettää siellä yön. Puhuen, se meidän pitää oppia. Sanat tuntuvat päässä selkeiltä, mutta kun ne täytyisi sanoa toiselle, niissä on liikaa tunnetta. Sanat ovat vahvoja, voimakkaita. Niillä saa aikaan onnea, avoimuutta tai surua ja tuskaa. Sanoilla on merkitystä. Siksi pidän tästä.

Mä oon tässä, tiedät sen

Kukkaro

Ihmiset seisovat sporapysäkillä katse samaan suuntaan sunnattuna. Kädet taskussa tai puhelin kourassa, musiikkia korvissa. Minä seison muiden kanssa. Puhelin kourassa. Mutta onnellisena. Onneni hohkaa lämpöä lähellä oleville ihmisille. Onnellisuus tarttuu. Saavutan minulle outoja asioita päivittäin. Ikävä on suurta. Hoitamattomien asioiden lista kasvaa, suljen silmäni stressaavilta asioilta. Pitäis osata hoitaa niitäki kaiken tän onnen seassa. Hypärit oli ennen mun henki reikä, nyt oon kaikki hypärit kipeenä. En jaksa yrittää. Silti saan aina sinusta voimaa. Olet maaginen.

Kahvia

Jos löytäisin joskus maasta rahaa, laittaisin sen taskuuni salaa. Jos löytäisin eksyneen kissanpennun tahtoisin ottaa sen mukaan. Haluan kissan, ei täs muusta ollu kyse. Haluun vaan kissan. Olavi Uusivirta haluu ponin ja kuusi kaljaa, mä haluun kissan ja paljon kahvia. Kipeys on tosi karuu, unettomia öitä, toimettomia tunteja, pitäis vaan osata olla ja nukkua sairaus pois tai jtn. Se on erittäin hankalaa. Laahustan portaita ylös ja alas niistäen nenää käteen. Ihmiset katsovat säälien silmiin, koitan hymyillä takaisin. Tunnit tulevat ja menevät, en opi paskaakaan. Ruoka on hyvää, mitä siitä nyt maistan. Haluun vaan terveeks, ja nyt käyn nukkumaan, klo 20. 40. Koska väsyttää, koska oon kipee, koska juoksin teepaitasillani Helsingin yössä...

Hektistä elämää pilvilinnassa

Sanoimmeko kaiken ku kerroimme olevamme onnellisia tässä hetkessä. Jäikö rivien väliin pitkäaikainen onni, joka on uutta ja omituista. Onko helpompaa antaa itsensä olla hetkessä onnellinen kuin olla kokonaan onnellinen, täysin onnellinen. Emme anna lupaa onnellisuuten. Ajattelen kuitenkin rikkoa rajoja ja olla onnellinen, kokonaan. Jossittelulla ja miettimisellä ei edetä, täytyy jaksaa kulkea eteenpäin.

Se, et tykkäät kahvista yhtä paljon kun mä. Se että sun elämänjano on aivan valtava, ja sitä on ilo kattoo. Aikoihin en oo oppinu toiselta ihmiseltä niin paljon kun sulta. Alusta ollaan kuljettu maailman ympäri ja ollan nyt jossain ihan uudessa paikassa, jossain mukavassa ja sopivasti jännässä. Ei vaan saa rupee pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Tässä viimesen kahen viikon aikana on tapahtunu paljon. En ollu kirjotuskelponen enkkuun, mut valittiin vuoden bilehileeks ja sain päälleni purkillisien glitteriä, vuoden järkkäri, penkkarit ja minttuviinaa, uusia kavereita ja maailmankuvan laajentumista, onnea ja ahdistusta, Wäiski ja pari ylihumalaista ystävää, Tavastiaa ja vähän lisää Tavastia, koin myös lasermehun ja Tukholman, ostin ekan samettipaidan, kottikärrykävelyä promenadilla, paljon viiniä buffassa, Heinolassa laiskottelemassa ja seuraamassa jääveistosten sulamista, pizzalla juoksemista keskustaassa teepaitasillaan ja siitä kipeenä nyt. Mutta Hei rakastan tätä kaikkea enkä todellakaan lopeta juhlimista. Pusnus

Kolmen koon sääntö: Kaija Koo ja Kissa

Kun varmasti voi sanoa jaksavansa nauttii tekemästään. Kun ei lannistu eikä ahdistu päälle kaatuvasta duunista voi huokaista helpotuksesta ja levollisin mielin käpertyä toisen viereen. Sanoa mau ja yrittää kehrätä tyytyväisyyden merkiksi. Dokkareita illalla ja kahvia aamulla. Suolaa ja sokeria. Unelmaa purkissa takanreunuksella saavutusten ja tavotteiden vieressä. Voimaa antavaa aikaa ja uuvuttavaa odotusta. Kaupungin valot huutavat meitä juoksemaan karkuun tai pysymään paikoillaan juuri siinä hetkessä jona olemme täydellisesti kaksin  ja yhdessä.