Siivetön

Kerrankin mulla ei ole laskuvarjoa. Olen tässä kädet ylhäälä, tuntuu pieneltä. Haluan sanoa asioita, suoraan. Kiertelemättä ja kaartelematta juuri hänelle. Puhuminen on vaikeaa kun on liikaa sanottavaa. Tärkeitä asioita, jotka haluaa toisen kuulevan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jollekulle täysin minä, ilman lasia välissä. Näytän kaikki arvet ja olen haavoittuvainen. Sivullisilla ei ole tähän mitään osaa. Kaiken olemme rakentaneet itse, muutamassa kuukaudessa. Molemmille jotain uutta. Opetamme ja koemee asioita. Haluan kävellä lämpimänä kesäyönä puistoon ja viettää siellä yön. Puhuen, se meidän pitää oppia. Sanat tuntuvat päässä selkeiltä, mutta kun ne täytyisi sanoa toiselle, niissä on liikaa tunnetta. Sanat ovat vahvoja, voimakkaita. Niillä saa aikaan onnea, avoimuutta tai surua ja tuskaa. Sanoilla on merkitystä. Siksi pidän tästä.

Mä oon tässä, tiedät sen

Kukkaro

Ihmiset seisovat sporapysäkillä katse samaan suuntaan sunnattuna. Kädet taskussa tai puhelin kourassa, musiikkia korvissa. Minä seison muiden kanssa. Puhelin kourassa. Mutta onnellisena. Onneni hohkaa lämpöä lähellä oleville ihmisille. Onnellisuus tarttuu. Saavutan minulle outoja asioita päivittäin. Ikävä on suurta. Hoitamattomien asioiden lista kasvaa, suljen silmäni stressaavilta asioilta. Pitäis osata hoitaa niitäki kaiken tän onnen seassa. Hypärit oli ennen mun henki reikä, nyt oon kaikki hypärit kipeenä. En jaksa yrittää. Silti saan aina sinusta voimaa. Olet maaginen.

Kahvia

Jos löytäisin joskus maasta rahaa, laittaisin sen taskuuni salaa. Jos löytäisin eksyneen kissanpennun tahtoisin ottaa sen mukaan. Haluan kissan, ei täs muusta ollu kyse. Haluun vaan kissan. Olavi Uusivirta haluu ponin ja kuusi kaljaa, mä haluun kissan ja paljon kahvia. Kipeys on tosi karuu, unettomia öitä, toimettomia tunteja, pitäis vaan osata olla ja nukkua sairaus pois tai jtn. Se on erittäin hankalaa. Laahustan portaita ylös ja alas niistäen nenää käteen. Ihmiset katsovat säälien silmiin, koitan hymyillä takaisin. Tunnit tulevat ja menevät, en opi paskaakaan. Ruoka on hyvää, mitä siitä nyt maistan. Haluun vaan terveeks, ja nyt käyn nukkumaan, klo 20. 40. Koska väsyttää, koska oon kipee, koska juoksin teepaitasillani Helsingin yössä...

Hektistä elämää pilvilinnassa

Sanoimmeko kaiken ku kerroimme olevamme onnellisia tässä hetkessä. Jäikö rivien väliin pitkäaikainen onni, joka on uutta ja omituista. Onko helpompaa antaa itsensä olla hetkessä onnellinen kuin olla kokonaan onnellinen, täysin onnellinen. Emme anna lupaa onnellisuuten. Ajattelen kuitenkin rikkoa rajoja ja olla onnellinen, kokonaan. Jossittelulla ja miettimisellä ei edetä, täytyy jaksaa kulkea eteenpäin.

Se, et tykkäät kahvista yhtä paljon kun mä. Se että sun elämänjano on aivan valtava, ja sitä on ilo kattoo. Aikoihin en oo oppinu toiselta ihmiseltä niin paljon kun sulta. Alusta ollaan kuljettu maailman ympäri ja ollan nyt jossain ihan uudessa paikassa, jossain mukavassa ja sopivasti jännässä. Ei vaan saa rupee pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Tässä viimesen kahen viikon aikana on tapahtunu paljon. En ollu kirjotuskelponen enkkuun, mut valittiin vuoden bilehileeks ja sain päälleni purkillisien glitteriä, vuoden järkkäri, penkkarit ja minttuviinaa, uusia kavereita ja maailmankuvan laajentumista, onnea ja ahdistusta, Wäiski ja pari ylihumalaista ystävää, Tavastiaa ja vähän lisää Tavastia, koin myös lasermehun ja Tukholman, ostin ekan samettipaidan, kottikärrykävelyä promenadilla, paljon viiniä buffassa, Heinolassa laiskottelemassa ja seuraamassa jääveistosten sulamista, pizzalla juoksemista keskustaassa teepaitasillaan ja siitä kipeenä nyt. Mutta Hei rakastan tätä kaikkea enkä todellakaan lopeta juhlimista. Pusnus

Kolmen koon sääntö: Kaija Koo ja Kissa

Kun varmasti voi sanoa jaksavansa nauttii tekemästään. Kun ei lannistu eikä ahdistu päälle kaatuvasta duunista voi huokaista helpotuksesta ja levollisin mielin käpertyä toisen viereen. Sanoa mau ja yrittää kehrätä tyytyväisyyden merkiksi. Dokkareita illalla ja kahvia aamulla. Suolaa ja sokeria. Unelmaa purkissa takanreunuksella saavutusten ja tavotteiden vieressä. Voimaa antavaa aikaa ja uuvuttavaa odotusta. Kaupungin valot huutavat meitä juoksemaan karkuun tai pysymään paikoillaan juuri siinä hetkessä jona olemme täydellisesti kaksin  ja yhdessä. 

Barbie teatteria

Vuoden vaihteessa, yhden yön aikana ja olet kahdessa eri vuodessa. Lause ei kyl käy kovin järkee. Mut siis kaikki mikä oli siinä yössä kuuluu kahteen eri vuoteen. Vuoden 2014 viimeiset, ja vuoden 2015 ekat humalat. Sängyssä koko päivän köllimine ei ihan oo mulle sitä ominta, mut se oli ihanaa. Odotin että ovi aukee ja aurinko palaa. Leffa leffan perään, pikkusen unta ja puuroa. Kahvia, sisällä koko ajan koska ei mulla avainta oo. Mut se oli ihanaa, mulla oli lupa olla. Vuoden vaihe Braahenkentän keskellä, ei nähty sitä meijän ainutta omaa pientä papattia mut sillon oli kyl ilotulitusta ihan muista syistä. Sain alottaa vuoden 2015 niin et mulla ei ollu mitään riitaa kenenkää kaa, ja minä ja sinä ollaan parempia ku ennen. Ollaan timanttisia. Tässä porukassa, näiden ihmisten kanssa, mun on hyvä olla. On aihetta juhlia, vaikka joka viikonloppu mutta okei, mä lupaan vähän rauhottua ja muistaa nauttia myös niistä rauhallisista illoista teidän kanssa kahdestaan tai porukassa. Viinipullo puokkiin ei oo viel ees paljon (;

Voidaanko kölliä ja möyriä vaan. Olla tässä, nukkua tai olla nukkumatta. Olla kanttarelleja, eiku kultturellejä. Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Haluisin että kello on jo tiistai.  Vaikka tuntuu kummalta, karulta, nii pystyn löytämään valon ja siellä aurinko odottaa. Barbie teatteria ja Moonrise Kingdom, mun partioelämää. Nyt oon täällä.

kesä kiitos

Sanoin, sanoin haluavani kesän. Rannalla aamu kuuteen. Sanon haluavani lentää. Kasvattaa siivet joilla liitää karkuun. En osannut odotta, ennekuin saavutin. En ajatellut mitään tällaista kun vasta silloin kun kävelit luokseni ensi kerran. Ympärillä on valtavasti huomaamatonta kauneutta joka napataan niihin hetkiin joina hetki pysähtyy. Kädet kaiteella ja katse taivaassa. Unelmat kasassa ja reissuja tiedossa. Runoja ja satuja jotka ovatkin totta kuin taikaa.

punaviiniä
valkoviiniä
roseviiniä

Koulun alun tuntua, maailman alun tuntua ja vuoden 2015 tuntua. Parasta aikaa tässä ja nyt. En halua muuttaa muuta kun mun sijaintia tällä hetkellä. Pari kilsaa etelämpään, vanhalle työläis asuinalueelle. Halua luoda uutta ja toteuttaa unelmia. Innostavassa joukossa innostuu itsekkiin. Lapsuuden haaveet saavat tuulta purjeisiin kun tulipallo heitetään syliin. Jos yrittää selittää jonkin hienoutta ihmiselle joka ei ole samaa kokenut, ilmestyy eteen mahdoton tehtävä. Vasta tavanneet ja toisensa löytäneet. Palaset loksahtavat paikalleen kun odottaa vähiten sellaista tapahtuvan. Erilaiset elämänvaiheet, kuitenkin niin samanlaiset haaveet.

Etsin inspiraatiota ympäriltäni jatkuvasti, avaan kaappeja, luen lehtiä ja selaan nettiä. Loma avaa aivot. Koulu tukkii ne kaikella liibalaaballa. Päässä pyörii vain ajatuksia siitä kuinka onnistua partiossa, kuinka tehdä toinen iloiseksi ja että kuinka tuon kesän tammikuuhun. Haluaisin ostaa kukkia, ja levittää viltin lattialle ja syödä vesimelooinia aurinkolasit ja farkkushortsit jalassa. Lämpö on jo sisällä, nyt se täytyisii vain saada ulos.

rakkaudella Iita