kiireinen hengitys, lamautunut mieli
soperran sanoja sun suuhun, hengitys salpautuu
samea maisema, huutava tuuli ja meren liike pitävät mut järjissäni
en siedä hiljaisuutta, tarve matkata on olematon
tahdon pysähtyä ja saavuttaa paikan missä olen sinut
sellaisena, kuin kuvittelen itseni
iloisena, energisenä ja täynnä puhtia
kaivan omaa kuoppaa samalla kun rakennan tikapuita sieltä pois
saisin olla iholla, lomalla, paijata painon pois
kellotan askeleet
asetan säännöt, noudattamatta niitä
silitän ja silitän, kiroilen vituttaa
siis jos katson taakse, voin tuntea sen helpotuksen
nyt se on kuitenkin vain harhakuva, samea maisema
terkuin aivosumu Iita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti