tuntemattomille

Tunnen kropassani joka ikisen minuutin tästä päivästä. Ne hetket kun ruoka ei maistu ja nyt vatsassa vaanii ammottava tyhjyys. Ranteita en pysty liikuttamaan, ja hiukset tunkevat naamalle jatkuvasti vaikka yritin ne solmia ylös. Laastarit sormissa ja särkevät jalkapohjat. Istun nyt alhaalla ja syön, pieniä haukkuja päivällä lämmittämääni ruokaa, joka ei enää ole syötävän lämpöistä. syön sitä silti. Kaikki tuntuu kuitenkin helpottuvan hetki hetkeltä. Kaikki ongelmat pienenee.

Kavereille 

oops

Vääntäisin sulle rautalangasta, jos mulla olis voimia. Mutta tyydyn tuijottamaan sua väsymys silmissä paistaen. Oonko kadottanut otteeni suhun, minne pitäis katsoa kun puhut. Kerrot mulle satuja joita on vaikea usko, kerrot mulle reissuista joita ei varmasti ole tapahtunut. Viiletämme läpi kaupungin, etsimme kadonneita patsaita ja hukkuneita safkoja. Hyvä kun joskus pääsis kotiin asti. 

Tunnen itseni maailman herraksi kun kuljen läpi omakotitaloalueen aamu neljältä kananugetit ja cheddar-dippi käsissä. Sitten tajuan, että saatana oon pohjalla, kun taas lähetän sulle näitä känni snäppejä. Onneks niitä ei tartte enää ikinä ite nähä. 

Sulan

Ei tarvitse panikoida. Kaikki tapahtuu omalla painollaan. Saavutan sen minkä suunnittelin. Uskon siihen täysillä. Niin uskot sinäkin. Voimme yhdessä valloittaa maailman. En tarvitse muuta, jos tämä onnistuu. Vanha piika, ihan sama. Saan tästä mitä tarvitsen. Unelmat käy toteen ja tietämys syvenee. Uusia kokemuksia ja uusia haasteita. Uusia kasvoja, epätavallisia kasvoja. En uskonut päätyväni tähän. Mutta tässä ollaan. Herään tästä aamu toisensa jälkeen. En uskonut itsestäni. En tahdo kääntyä, enkä aio kääntyä. Etsin itseni uudelleen. En ole muuttunut, tunnen vain itseni taas hieman paremmin. Me muututaan, aika muuttuu. Unta ei tartteta. Oltiin sit menossa töihin tai festareille. Energian löytää aina jostain. Mua ei ahdista, en oo paniikissa. Kind of oon helpottunu. Uusia haasteita.

Turrun

On niin vihreää. Kesän voi haistaa, voin maistaa sen onnen. Kerran uskoin mahdollisuuteen löytää rakkauden. Nyt elän päivä kerrallaan. Kaadan lasiin kuplivaa, toivon että huominen korjaa huolen tunteen. Tunteet pinnassa, pelkoa, uskoa ja toivoa. On vaikeaa luottaa, mutta kun luottaa, on helpompi uskoutua. Uskoudun nykyään ilman luottamusta. Miksi kerroin sulle mun salaisuudet. Miks päästin niin lähelle. Uskoinko tosiaan, et se olis niin helppoa. Jos vaan jäädään tähän, saanko pitää sun käden mun ympärillä, vaikka ei siihen ole mitään syytä. Voitko hakee mulle ärrältä kahvia vaikka kotona sais parempaa.

suunniltaan

Huoneen perällä suljetaan ovi. Paniikissa juoksen sen luo ja yritän pakottaa sen auki. Ovi ei hievahdakkaan. Käännyn ympäri ja katson ympärilleni, näen kaiken mitä en haluaisi. Menneen, nyky hetken ja tulevaisuuden kolmelle seinälle heijastettuna. Vaivun epätoivoon, en saa suusta ulos sanaa. Seinät kaatuvat, jään keskelle pimeyttä. Muilla maailmat kaatuu, ei mulla. Mä seison kankeesti kahella jalalla. Jos joku tökkäsee saatanki kaatua. Mutta ei kokeilla kiitos.

Linnunrata

Tavoitteena tuntea jotain, luoda suhteita ja sanella ajatuksia tuntemattomille keskellä kylmintä talvea. Saamme sukeltaa keskelle epävarmuutta ja todeta olevamme itsenäisiä. Uskallusta kokeilla uutta ja unelmien tavoittelua. Haluan suuria asioita, haluan kokea uutta. Intohimoa ja kahvia. Sointuvaa sanailua salaisista suunnitelmista ja uuden vuoden mukanaan tuomaa uhmaa. Tahdon ja tahdon ja tahdon. Tahdon tehdä kaiken oikein, ja saavuttaa sillä tavoitteeni. Otan itseäni niskasta ja ryhdistäydyn. Teen todoot ja rakastan ympärilläni olevia ihmisiä. Minä jaksan ja minä voin. Haluan ostaa sen takin ja teen niin. Tahdon ostaa sen asunnon ja teen niin. Nyt jatkan unelmointia ja unelmia kohti marssimista. Tiedän, pystyn siihen.

Vuos 2018 oli suuria unelmia. Mun täytyy kertoa salaisuus: mulla on unelma, suuri unelma. Mä oon korkeella, ja alas en haluu pudota.