to do

Tunteen tulisen taskukokoisen viileän khuulin ja samaan aikaan niin onnettoman kokee ehkä joskus. Mutta ei nyt oo aikaa sellaseen höpöön höpöön. Syötävän kaunista ja herkullisen herkkää hetkeä hakemassa tässä sateisessa tuska säässä. Miten mä tähän eksyin näitä asioita katsomaan silmästä silmään perusasennossa jalat veessä. Just niinku sä arvasit, mä kompastuin. Mutta sitä en sulle kerro. Mä nousin ylös ja pyyhin pölyt polvista ja paikkasin reijän joka kaatumisesta syntyi polveen. Loin tämän kuvan itse katsomalla liian kauan aurinkoon. Kadotin valon, mua alettiin kutsua Illaksi. Postitettuja eväitä maailmalta, puolet niistä on auennut ja vanhennut ja rauennut. Turha tuliainen jota en pysty säilyttämään. Sitäkö tää kaikki oikeasti on. Turhan takkuista matkaa kohti päämäärää joka ehkä joskus saattoi olla unelmaa, mutta joka matkan rankaksi muuttuessa muuttui enemmänkin pakkomielteeksi ja itsensä kiduttamiseksi. Musta tuli masokisti joka näki enää vain maaliviivan.

En uskonut että näin voisi mennä. Perhosia masussa. Ja oon oppinu juomaan teetä. Jee.

to dot ei oo mua varten, T: Iita

Tuut tuut

Vaaditko multa sanoja, jos nyt uskaltaudun mukaan tähän. Vaaditko mua huutamaan sun nimeä keskellä yötä sun ikkunan alla ja heittelemään pikkukiviä sun kämppäsi ikkunoihin. Voisin rakentaa banaanilaatikoista horjuvan tornin jonka avulla yritän kivuta kohti sua. Eikä mua edes haittaisi kaatua. Syön muutenkin aamupuuroni yksin. Tekokukkia ruukussa mun ikkunan edessä. Tää kämppä tuntuu autiolta pölyiseltä luukulta sen jälkeen kun kävin sun 40 neliöisessä kaksiossa. Sulla oli marimekkoa, oli iittalaa ja hackmannia, kaikkea mistä mä mun postinjakajan palkalla vaan haaveilen. Niin miten mä sut tunnen, kerran tiputin ovestas vahingossa naapurin postit sisään ja kokeilin onneani soittamalla ovikelloa. Olit kotona. Nykyään pari kertaa viikossa heitän sulle väärät postit. Pidät mua varmaan todella outona, mut hei se on vaan rakkautta. Illuusiota siitä, että on mahdollisuus saada toinen. Uskallan siis unelmoida jo epätoivoon asti.

Kaikki skulaa kuin liukuhihnalla. Tuntuu et on monta rautaa tulessa ja hallitsen ne kaikki. Tahdon nähdä kaikessa hyvää, ja tahdon voida hyvin. Suunnittelen huomista, ylihuomista ja ylihuomisenhuomista silmät kiiluen. Kunnianhimo saa musta vallan päivittäin. Isompaa, Suurempaa, Loistokkaampaa. Haluun päästä pyörittää lanneta klubille ja kerätä katseita. Laittaa glitteriä silmiin ja jakaa iloa ympärilleni. Sulavaa, tää kaikki on niin sulavaa. Nää ihmiset saa mut energiseks, nää ihmiset saa näkee mussa itsessäni uusia puolia. Mut se kunnianhimo, sen voimalla mä meen eteenpäin ja näytän vielä maailmalle. Mä näytän et kuka oon ja näytän sen teoilla.

Hetki vierähtää. Kesä vaihtuu syksyyn, lehdet putoilevat puista ja kadut täyttyvät lammikoista. Loikin lammikoiden yli, auringon valo välähtää niistä ohimennessäni. Kuuntelen täysillä lempi kappaleitani kuulokkeistani ja hyräilen niiden mukana. Nämä kävelyt ovat hetkiä kun voin hengähtää, kun pystyn kasaamaan ajatuksiani ja hetken miettiä omaa polkuani. Saan katsoa maailmaa ilman ajatusta seuraavasta odottavasta kokouksesta.

Joskus sitä iskee pelko omista kyvyistä. Pystynkö hallitsemaan oman elämäni, ihmissuhteet, terveyden ja henkisen hyvinvoinnin. Pysynkö tasapainossa itseni kanssa. Haen maailmasta jatkuvasti kiintopisteitä, minulle ne ovat ystäviä, harrastuksia, TV-ohjelmia tai ihania ruokia. Asioita jotka vievät eteenpäin ja antavat voimaa kun tuntee olonsa eksyneeksi.

Kaipaan sitä aikaa, kun ohjelmaa oli vähän. Tai en oikeasti. Kaipaan sitä tunnetta jonka sain kun tiesin mitä minulla on milloinkin ja tapaamiset eivät vahingossakaan menneet päällekkäin. Pahoittelen kaikkia niitä joita en ole huomioinut, jotka ovat jääneet fyysisesti varjoon, mielessäni oottee jatkuvasti. Kaipaan teitä, ja lupaan, lupaan itselleni ja teille että pian nähdään. Kunhan tää syksy tästä rauhottuu ja saan kalenterin siistiksi.

rakkaudella Iitsa

Sun kanssa mentiin maailman ääriin, me tunnettiin joka hetki täysillä. Sulle mä halusin antaa kaiken parhaan, muut sai mitä jäi jäljelle. Saatiin aikaan paljon iloa meidän ympärillä. Elettiin välillä kuin illuusiossa, oletettiin muiden ymmärtävän et mistä on kyse. Kauhisteltiin ja naurahdettiin kysymyksille. En ymmärtänyt. Välillä maailmat menee sekaisin, ja susta tuntuu kuin vaan sä ymmärtäisit. Se on ok ja se on fine. Joskus elämä on hyvä laittaa kalenteriin ja mennä vain sen aikataulun mukaan, ei keksiä muuta vaan toteuttaa se minkä oot suunnitellu. Välillä joku väärä ilmaisee tunteensa ja pystyt vaan kävelemään ohi. Joskus kirjoitat asioita joilla ei ole päätä eikä häntää. Toisinaan saat sanotuksi jotain ihanan järkevää. 

Nyt niitä oikeita fiiliksiä. 

 Koulu on alkanu.

   Se on sairaan kivaa. 

     Luokkalaiset on ihan parasta. 

       Parahaat ihmiset mun elämästä lähti karkuun Helsinkiä. 

         Otin niille tatuoinnit. 

           Koska molempia rakasta ku siskoa, haha toinen on mun sisko. 

             Elämässä ei voi olla liikaa tärkeitä ihmisiä. 

               Musta tuntuu kun ekaa kertaa elämässä opiskelisin juttua jonka ymmärrän. 

                 Kai se on siks et opiskelen juttua jonka oon nähny mun loppuelämänä
                   n. 5 vuotta.

                     Rakastan kahvia ja kaikkea siihen liittyvää. 

                       Aion pitää kiinni mun intohimoista.

                         mm. sali, kahvi, partio, organisoiminen, tapahtumat, juhlat, keikat,
                           tanssi, lukeminen,

                             bailaaminen, viini, ystävät, perhe, museot ja lista jatkuu

Rakkudella IitaIitanen

                                   

                                   

      

Tunteella

Joskus on pakko pysähtyä ja miettiä kuinka paljon on elämässään saavuttanut. Mulla on ikää vasta 21 vuotta ja musta tuntuu kun pärjäisin ihan hyvin elämässä jo näillä palikoilla mitä mulla on. Kulutan aikaani hyödyllisesti katsomalla ihan pirun hyviä sarjoja 13 jaksoa putkeen. Käytän aikaani 45 minuuttia siihen että saan espresson täydelliseksi. Käytän aikaani taitojeni kehittämiseen, taitojeni jakamiseen ja opetan muille kuinka tehdä rosetta. Mä käytän aikaani asioihin jotka kiinnostaa. Kuulen sisälläni sen kunnianhimon, oon niin kunnianhimonen, niiin niiin kunnianhimonen. Mulle ei tuu riittämään punanen talo ja perunamaa. Mä tiiän että kaipaan elämääni glamouria ja brunsseja. Kauniin ihmisen rinnalle ja unelma duunin jossa opin jatkuvasti kunnes oon alan paras. En yks parhaista vaan se paras. Aijon unelmoida suuria ja saavuttaa ne unelmat. Paljon oon niistä jo saavuttanut. Ja lauantaina saavutan yhtä unelmaa pikkusen lisää. Ja perjantainakin on unelman saavuttamista. Joka päivä. Joka ikinen päivä. On tää elämä aika ihanaa.

rakkaudesta

Kaiken kaikkiaan onneen tarvitaan vain kupillinen kahvia ja hyvää seuraa. Oon oppinut nauttimaan omasta seurasta ihan käsittämättömän paljon. Se kun jaksaa vielä tehdä sen yhen jutun ja sit saa levätä ja nauttia vapaasta. Työ tuo iloa, ihmiset tuo iloa ja tapahtumien tekeminen tuo iloa. Skam tuo iloa, se että voin joskus mennä naimisiin tuo iloa, usko omaan tulevaisuuteen ja suunnitelmien toteutumiseen uskominen tuo iloa. Virheistä oppii, ja virheitä tulee tehtyä, eli opin kokoajan. Mulla on työ joka motivoi mua, mulla on ympärillä ihmisiä joska uskoo muhun ja mun mahdollisuuksiin. Pian oon 21 ja uus sivu elämässä alkaa. Nautin nyt näistä muutamasta vikasta viikosta kakskymmpisemä, ja kun täytän 21 uskon et on jo kevät.

Rakkaudella Iita

Vieläkin

Vaivutaan koomaan, onnen luomaan harsoon. Unohdetaan se kaikki turha mitä on edessä. Me eletään tässä ja nyt. Mennyt on mennyttä ja sitä on turha tässä vaiheessa pohtia ja jahkailla. Turhaan monta kertaa tavataan saman asian tiimoilta ja aina murehditaan kun taaskaan ei puhuttu. Mua ei oo puhumisen lahjoilla lahjottu. Tai ehkä onkin mut ei sun kanssa. Uuden vuoden lupauksen tein ja siitä kiinni pidän. Haluan tuntea taas itseni vapaaksi kuin lintu ja haluun saavuttaa sen saman yhteyden musiikin ja liikkeen kanssa ku ennenkin. Kaikki tunteet on niin esillä kun vaa antaa mennä. Kannatan harteilla taas ihanan suurta painoa, painoa joka tulee vastuusta. Olen ikävöinyt sitä tunnetta jonka saa siitä kun vaan tekee ja toteuttaa! Tää vuos on pyhitetty tekemiselle.

Rakkauspakkaus Iituska on niin onnellinen