Kukkaro

Ihmiset seisovat sporapysäkillä katse samaan suuntaan sunnattuna. Kädet taskussa tai puhelin kourassa, musiikkia korvissa. Minä seison muiden kanssa. Puhelin kourassa. Mutta onnellisena. Onneni hohkaa lämpöä lähellä oleville ihmisille. Onnellisuus tarttuu. Saavutan minulle outoja asioita päivittäin. Ikävä on suurta. Hoitamattomien asioiden lista kasvaa, suljen silmäni stressaavilta asioilta. Pitäis osata hoitaa niitäki kaiken tän onnen seassa. Hypärit oli ennen mun henki reikä, nyt oon kaikki hypärit kipeenä. En jaksa yrittää. Silti saan aina sinusta voimaa. Olet maaginen.

Kahvia

Jos löytäisin joskus maasta rahaa, laittaisin sen taskuuni salaa. Jos löytäisin eksyneen kissanpennun tahtoisin ottaa sen mukaan. Haluan kissan, ei täs muusta ollu kyse. Haluun vaan kissan. Olavi Uusivirta haluu ponin ja kuusi kaljaa, mä haluun kissan ja paljon kahvia. Kipeys on tosi karuu, unettomia öitä, toimettomia tunteja, pitäis vaan osata olla ja nukkua sairaus pois tai jtn. Se on erittäin hankalaa. Laahustan portaita ylös ja alas niistäen nenää käteen. Ihmiset katsovat säälien silmiin, koitan hymyillä takaisin. Tunnit tulevat ja menevät, en opi paskaakaan. Ruoka on hyvää, mitä siitä nyt maistan. Haluun vaan terveeks, ja nyt käyn nukkumaan, klo 20. 40. Koska väsyttää, koska oon kipee, koska juoksin teepaitasillani Helsingin yössä...

Hektistä elämää pilvilinnassa

Sanoimmeko kaiken ku kerroimme olevamme onnellisia tässä hetkessä. Jäikö rivien väliin pitkäaikainen onni, joka on uutta ja omituista. Onko helpompaa antaa itsensä olla hetkessä onnellinen kuin olla kokonaan onnellinen, täysin onnellinen. Emme anna lupaa onnellisuuten. Ajattelen kuitenkin rikkoa rajoja ja olla onnellinen, kokonaan. Jossittelulla ja miettimisellä ei edetä, täytyy jaksaa kulkea eteenpäin.

Se, et tykkäät kahvista yhtä paljon kun mä. Se että sun elämänjano on aivan valtava, ja sitä on ilo kattoo. Aikoihin en oo oppinu toiselta ihmiseltä niin paljon kun sulta. Alusta ollaan kuljettu maailman ympäri ja ollan nyt jossain ihan uudessa paikassa, jossain mukavassa ja sopivasti jännässä. Ei vaan saa rupee pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

Tässä viimesen kahen viikon aikana on tapahtunu paljon. En ollu kirjotuskelponen enkkuun, mut valittiin vuoden bilehileeks ja sain päälleni purkillisien glitteriä, vuoden järkkäri, penkkarit ja minttuviinaa, uusia kavereita ja maailmankuvan laajentumista, onnea ja ahdistusta, Wäiski ja pari ylihumalaista ystävää, Tavastiaa ja vähän lisää Tavastia, koin myös lasermehun ja Tukholman, ostin ekan samettipaidan, kottikärrykävelyä promenadilla, paljon viiniä buffassa, Heinolassa laiskottelemassa ja seuraamassa jääveistosten sulamista, pizzalla juoksemista keskustaassa teepaitasillaan ja siitä kipeenä nyt. Mutta Hei rakastan tätä kaikkea enkä todellakaan lopeta juhlimista. Pusnus