näkinkenkiä

kiireinen hengitys, lamautunut mieli 
soperran sanoja sun suuhun, hengitys salpautuu 
samea maisema, huutava tuuli ja meren liike pitävät mut järjissäni 
en siedä hiljaisuutta, tarve matkata on olematon 
tahdon pysähtyä ja saavuttaa paikan missä olen sinut 
sellaisena, kuin kuvittelen itseni 
iloisena, energisenä ja täynnä puhtia 
kaivan omaa kuoppaa samalla kun rakennan tikapuita sieltä pois 

saisin olla iholla, lomalla, paijata painon pois 
kellotan askeleet 
asetan säännöt, noudattamatta niitä 
silitän ja silitän, kiroilen vituttaa
siis jos katson taakse, voin tuntea sen helpotuksen
nyt se on kuitenkin vain harhakuva, samea maisema 

terkuin aivosumu Iita

tuulen tiellä

oon saanut elää, haluan elää

silti joku vetää mua mukanaan kohti pohjaa, ahdistava tunne, paine rinnassa 

kierroksia vedän siitä miten riitän, oonko tarpeeksi nainen, liian erilainen 

miten saan itseni taas hengittämään  miten saan itseni taas hengiltä

tahdon tuntea, samalla en ollenkaan 

olen turta, tunnoton, taitamaton, liikaa

kun sanon tämän äänen, olen vaikea

kun vetäydyn olen rauhassa 

ahdistun, mitä jos vaan nukahdan, enkä herää, helpottaisko se

samalla olen pelkuri, heikko ja saamaton 

nössö mikä nössö 

en tahdo poistua, mutta samalla tahdon ihan vähän vaan 

Iitu

roska

 oon roska. 

maan matonen, pieni, mutainen luikero.

säälittävää, alati malehtiva.

ei musta oo tähän, tai tohon, ei mihinkään. 

sulan kun suutut, muutun kun puhut. maadun mullaksi, ahtaaksi maan palaksi.

saveksi, sun muokkaamaksi möntiksi.

sulaksi vahaksi, käsiesi välissä.

silität, silität mutkani suoraksi, nyt mutkat makaavat mutkalla. 

nyt ehkä tanssin, sen tanssin, joka vapauttaa mut. 

yleisön pyynnöstä

askellus on tahmaista

mun pää on jumissa

tuntuu kuin olisin tunnelissa missä tunteet tuntuu kaikki samalta 

jätetty ja pettynyt

ahdistunut suru pallo 

ennen oli joku joka pysty pitämään pallon loitolla, nyt kamppailen sen kanssa yksin 

olen jumissa tässä tunnelissa

saanko itseni kasaan, milloin toinen lakkaa olemasta se mitä hän on mulle

sydänsuruja, pelkoa ja kamalaa ahdinkoa

tunnen tulevaisuuden murenevan, sellaisesta mitä näin sen olevan 

en saa sua takasin, mutta toivon saavani itseni. 

idiootti

painaudun kulmaan, mahdollisimman pieneksi

ei musta pidetä, mua siedetään 

paha aavistus vatsan pohjassa, ei näin oo hyvä olla 

mä oon pelkkä nolla

joka itkee itsensä jokaisesta tilanteesta ulos, älä näyttele, vittu lopeta toi esittäminen

ryhmässä oon näkymätön ja äänetön 

silti vien liikaa tilaa

hyvän fiiliksen vien kun astun sisään mihin tahansa

kamala 

hirveä 

vittupää

ajattelematon 

itsekäs 

nenäkäs 

säälittävä ruikuttaja

sitä mä oon

kotona

tuntuu, kuin oisin vihdoin ja viimein kotona

pitkään mä harhailin, olin hukassa ja vain huusin apua, neuvoa

nyt sun kanssa, oon mä

oon turvassa, onnen tunteessa

tunnetaan jo toisemme, ja, sen myötä etsitään uusi puolia itsestä 

kasvetaan yksin ja yhdessä 

samaan aikaan on niin helvetin ihanaa olla yhdessä erikseen

siinä

sä oot siinä voin koskettaa sua 

sä oot siinä voin katsoa sua 

sä oot siinä etkä vaan mun ajatuksissa

hassusti joskus aika on se mitä tarvitsee 

usein olit mielessä 

olit silti se rohkee 

tuntuu koko aika kuin ois tunnettu aina ja samalla vasta tutustutaan

innostun, ilostun, ihastun 

suhun siinä joka hetki enemmän