roska

 oon roska. 

maan matonen, pieni, mutainen luikero.

säälittävää, alati malehtiva.

ei musta oo tähän, tai tohon, ei mihinkään. 

sulan kun suutut, muutun kun puhut. maadun mullaksi, ahtaaksi maan palaksi.

saveksi, sun muokkaamaksi möntiksi.

sulaksi vahaksi, käsiesi välissä.

silität, silität mutkani suoraksi, nyt mutkat makaavat mutkalla. 

nyt ehkä tanssin, sen tanssin, joka vapauttaa mut. 

yleisön pyynnöstä

askellus on tahmaista

mun pää on jumissa

tuntuu kuin olisin tunnelissa missä tunteet tuntuu kaikki samalta 

jätetty ja pettynyt

ahdistunut suru pallo 

ennen oli joku joka pysty pitämään pallon loitolla, nyt kamppailen sen kanssa yksin 

olen jumissa tässä tunnelissa

saanko itseni kasaan, milloin toinen lakkaa olemasta se mitä hän on mulle

sydänsuruja, pelkoa ja kamalaa ahdinkoa

tunnen tulevaisuuden murenevan, sellaisesta mitä näin sen olevan 

en saa sua takasin, mutta toivon saavani itseni. 

idiootti

painaudun kulmaan, mahdollisimman pieneksi

ei musta pidetä, mua siedetään 

paha aavistus vatsan pohjassa, ei näin oo hyvä olla 

mä oon pelkkä nolla

joka itkee itsensä jokaisesta tilanteesta ulos, älä näyttele, vittu lopeta toi esittäminen

ryhmässä oon näkymätön ja äänetön 

silti vien liikaa tilaa

hyvän fiiliksen vien kun astun sisään mihin tahansa

kamala 

hirveä 

vittupää

ajattelematon 

itsekäs 

nenäkäs 

säälittävä ruikuttaja

sitä mä oon

kotona

tuntuu, kuin oisin vihdoin ja viimein kotona

pitkään mä harhailin, olin hukassa ja vain huusin apua, neuvoa

nyt sun kanssa, oon mä

oon turvassa, onnen tunteessa

tunnetaan jo toisemme, ja, sen myötä etsitään uusi puolia itsestä 

kasvetaan yksin ja yhdessä 

samaan aikaan on niin helvetin ihanaa olla yhdessä erikseen

siinä

sä oot siinä voin koskettaa sua 

sä oot siinä voin katsoa sua 

sä oot siinä etkä vaan mun ajatuksissa

hassusti joskus aika on se mitä tarvitsee 

usein olit mielessä 

olit silti se rohkee 

tuntuu koko aika kuin ois tunnettu aina ja samalla vasta tutustutaan

innostun, ilostun, ihastun 

suhun siinä joka hetki enemmän 

elämääni

hei

elän ehkä elämäni ihaninta aikaa

mansikan makeaa, vaaleanpunaisen suloista 

lammen rannalla jalat hiekassa 

mieli lepää ja sydän tanssii

tunnen itseni ja olen onnellinen

synkät pilvet varjostivat tarpeeksi kauan arkea, raskasta ja uuvuttavaa 

helppoa ja kevyttä 

uusia kokemuksia päivä päivän perään 

hyvälaatuista ikävää, jonka tuoma jännitys saa toivomaan huomista 

olen arvokas ja nähty 

tämän tunteen sinä olet saanut aikaan 

aamulla

tässä hetkessä on kai kaikki

sä kosket mua hellästi ja mä kiemurtelen onnesta 

todellista elämää, joka tuntuu 

halua, huumaa, himoa

ihanaa arkea jota siivittää huolettomuus 

tietysti mietin ja pohdin, mutta ne sanat voi turvallisesti jakaa

auringon säteet sun kasvoilla, sun kätes silittää mun reittä, ja vaadin lisää 

kaiken seassa tulevaisuus houkuttaa ja pitää sopivasti varpaillaan 

haluaisin ehkä, vain ehkä, tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan 

nyt näen siinä meidät