Hetki vierähtää. Kesä vaihtuu syksyyn, lehdet putoilevat puista ja kadut täyttyvät lammikoista. Loikin lammikoiden yli, auringon valo välähtää niistä ohimennessäni. Kuuntelen täysillä lempi kappaleitani kuulokkeistani ja hyräilen niiden mukana. Nämä kävelyt ovat hetkiä kun voin hengähtää, kun pystyn kasaamaan ajatuksiani ja hetken miettiä omaa polkuani. Saan katsoa maailmaa ilman ajatusta seuraavasta odottavasta kokouksesta.

Joskus sitä iskee pelko omista kyvyistä. Pystynkö hallitsemaan oman elämäni, ihmissuhteet, terveyden ja henkisen hyvinvoinnin. Pysynkö tasapainossa itseni kanssa. Haen maailmasta jatkuvasti kiintopisteitä, minulle ne ovat ystäviä, harrastuksia, TV-ohjelmia tai ihania ruokia. Asioita jotka vievät eteenpäin ja antavat voimaa kun tuntee olonsa eksyneeksi.

Kaipaan sitä aikaa, kun ohjelmaa oli vähän. Tai en oikeasti. Kaipaan sitä tunnetta jonka sain kun tiesin mitä minulla on milloinkin ja tapaamiset eivät vahingossakaan menneet päällekkäin. Pahoittelen kaikkia niitä joita en ole huomioinut, jotka ovat jääneet fyysisesti varjoon, mielessäni oottee jatkuvasti. Kaipaan teitä, ja lupaan, lupaan itselleni ja teille että pian nähdään. Kunhan tää syksy tästä rauhottuu ja saan kalenterin siistiksi.

rakkaudella Iitsa

Sun kanssa mentiin maailman ääriin, me tunnettiin joka hetki täysillä. Sulle mä halusin antaa kaiken parhaan, muut sai mitä jäi jäljelle. Saatiin aikaan paljon iloa meidän ympärillä. Elettiin välillä kuin illuusiossa, oletettiin muiden ymmärtävän et mistä on kyse. Kauhisteltiin ja naurahdettiin kysymyksille. En ymmärtänyt. Välillä maailmat menee sekaisin, ja susta tuntuu kuin vaan sä ymmärtäisit. Se on ok ja se on fine. Joskus elämä on hyvä laittaa kalenteriin ja mennä vain sen aikataulun mukaan, ei keksiä muuta vaan toteuttaa se minkä oot suunnitellu. Välillä joku väärä ilmaisee tunteensa ja pystyt vaan kävelemään ohi. Joskus kirjoitat asioita joilla ei ole päätä eikä häntää. Toisinaan saat sanotuksi jotain ihanan järkevää. 

Nyt niitä oikeita fiiliksiä. 

 Koulu on alkanu.

   Se on sairaan kivaa. 

     Luokkalaiset on ihan parasta. 

       Parahaat ihmiset mun elämästä lähti karkuun Helsinkiä. 

         Otin niille tatuoinnit. 

           Koska molempia rakasta ku siskoa, haha toinen on mun sisko. 

             Elämässä ei voi olla liikaa tärkeitä ihmisiä. 

               Musta tuntuu kun ekaa kertaa elämässä opiskelisin juttua jonka ymmärrän. 

                 Kai se on siks et opiskelen juttua jonka oon nähny mun loppuelämänä
                   n. 5 vuotta.

                     Rakastan kahvia ja kaikkea siihen liittyvää. 

                       Aion pitää kiinni mun intohimoista.

                         mm. sali, kahvi, partio, organisoiminen, tapahtumat, juhlat, keikat,
                           tanssi, lukeminen,

                             bailaaminen, viini, ystävät, perhe, museot ja lista jatkuu

Rakkudella IitaIitanen

                                   

                                   

      

Tunteella

Joskus on pakko pysähtyä ja miettiä kuinka paljon on elämässään saavuttanut. Mulla on ikää vasta 21 vuotta ja musta tuntuu kun pärjäisin ihan hyvin elämässä jo näillä palikoilla mitä mulla on. Kulutan aikaani hyödyllisesti katsomalla ihan pirun hyviä sarjoja 13 jaksoa putkeen. Käytän aikaani 45 minuuttia siihen että saan espresson täydelliseksi. Käytän aikaani taitojeni kehittämiseen, taitojeni jakamiseen ja opetan muille kuinka tehdä rosetta. Mä käytän aikaani asioihin jotka kiinnostaa. Kuulen sisälläni sen kunnianhimon, oon niin kunnianhimonen, niiin niiin kunnianhimonen. Mulle ei tuu riittämään punanen talo ja perunamaa. Mä tiiän että kaipaan elämääni glamouria ja brunsseja. Kauniin ihmisen rinnalle ja unelma duunin jossa opin jatkuvasti kunnes oon alan paras. En yks parhaista vaan se paras. Aijon unelmoida suuria ja saavuttaa ne unelmat. Paljon oon niistä jo saavuttanut. Ja lauantaina saavutan yhtä unelmaa pikkusen lisää. Ja perjantainakin on unelman saavuttamista. Joka päivä. Joka ikinen päivä. On tää elämä aika ihanaa.

rakkaudesta

Kaiken kaikkiaan onneen tarvitaan vain kupillinen kahvia ja hyvää seuraa. Oon oppinut nauttimaan omasta seurasta ihan käsittämättömän paljon. Se kun jaksaa vielä tehdä sen yhen jutun ja sit saa levätä ja nauttia vapaasta. Työ tuo iloa, ihmiset tuo iloa ja tapahtumien tekeminen tuo iloa. Skam tuo iloa, se että voin joskus mennä naimisiin tuo iloa, usko omaan tulevaisuuteen ja suunnitelmien toteutumiseen uskominen tuo iloa. Virheistä oppii, ja virheitä tulee tehtyä, eli opin kokoajan. Mulla on työ joka motivoi mua, mulla on ympärillä ihmisiä joska uskoo muhun ja mun mahdollisuuksiin. Pian oon 21 ja uus sivu elämässä alkaa. Nautin nyt näistä muutamasta vikasta viikosta kakskymmpisemä, ja kun täytän 21 uskon et on jo kevät.

Rakkaudella Iita

Vieläkin

Vaivutaan koomaan, onnen luomaan harsoon. Unohdetaan se kaikki turha mitä on edessä. Me eletään tässä ja nyt. Mennyt on mennyttä ja sitä on turha tässä vaiheessa pohtia ja jahkailla. Turhaan monta kertaa tavataan saman asian tiimoilta ja aina murehditaan kun taaskaan ei puhuttu. Mua ei oo puhumisen lahjoilla lahjottu. Tai ehkä onkin mut ei sun kanssa. Uuden vuoden lupauksen tein ja siitä kiinni pidän. Haluan tuntea taas itseni vapaaksi kuin lintu ja haluun saavuttaa sen saman yhteyden musiikin ja liikkeen kanssa ku ennenkin. Kaikki tunteet on niin esillä kun vaa antaa mennä. Kannatan harteilla taas ihanan suurta painoa, painoa joka tulee vastuusta. Olen ikävöinyt sitä tunnetta jonka saa siitä kun vaan tekee ja toteuttaa! Tää vuos on pyhitetty tekemiselle.

Rakkauspakkaus Iituska on niin onnellinen

kirjekyyhky

Tuulen tuiverrus kello viisi aamuyöllä, matkalla taas duuniin reppu täynnä painonnostoon tarvittavia juttuja. Kuulen ympärilläni pelkkää hiljaisuutta, tuntuu kuin olisin ainut joka on hereillä tähän aikaan, on rauhoittava ajatus että ehkä olenkin. Vuoden biisit soivat korvissa, niistä kuulee koko vuoden tunteiden kirjon. Ylös ja alas. Tunteettomuus kesti onneksi vain hetken, täytyy uskaltaa näyttää fiilikset jotta voi tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kunnianhimo kasvaa syödessä, tai siis maitoa vaahdottaessa. Vastaanottava ympäristö ja hymyilevät suut tuovat tähän elämään vielä sen pienen taijan hitusen jota olen kaivannut. En olisi puoli vuotta sitten uskonut olevani nyt näin onnellinen. Mustat farkut toivatkin pienen helpotuksen tähän duuniuupumukseen.


terkuin Iitanen

Tavallaan

Tavallaan kaipaan sellaista sekopäistä haahuilua elämään, tavallaan taas en kaipaa sitä ollenkaan. Tulevaisuus tuntuu samaan aikaan liiankin selkeältä ja kaamealta kaaokselta. Kaikki on suunniteltu ja valmiina toteutettavaksi, mutta se toteutus siinä voikin kusta, ja aika helvetin pahasti. Mutta onhan mulla duuni ja se ei oo mihinkään katoomassa, onneks huh. Haluan saada iholle kaiken, kaiken sen mitä näen ja mitä koen, mitä kuulen ihmisten sanovan ja mitä oletan muiden ajattelevan. Kaipaan sitä aikaa kun sanoin itselleni, että ei vielä vaan vasta kohta. Nykyään menen ja teen. Okei en mä sitä aikaa oikeasti kaipaa, ennen en olisi varannut tatuointi aikaa viikon varoajalla, varasin ajan siis kun sain idean. Ja nyt jatkan netflixin kattomista, enhän oo tehny sitä tässä kun kahtena päivänä 6h putkeen. 

Puspus Iitanen