24 tuntia pelkkää unohdusta

En tiiä mitä sanoa. Tuntuu vaan kaikki tosi rankalta. Ei pahasti. Mut sillein että jotain varmasti on sydämellä. Ja tottakai haluan siitä eroon. Mutta ekaks pitäis selvittää et mikä se juttu on.

Musta tuntuu että mun pitää unohtaa. En tiiä mitä, ei kyllä shampoo pulloa tai biksuja. Mutta unohtaa joku muisto tai ihminen. Se kuulostaa kauheelta. Mut ei, ei se luultavasti oo. Joskus nimittäin pitää vaan koittaa unohtaa. Ja mä unohdan ku tiiän mitä mun pitää unohtaa. 

Tänään on mun pikkusiskon konfis. Taas tää sama stressi mikä on aina kun jotkut juhlat on tulossa. Siis tuolta perheen vanhasta päästä. Mitään ei muka oo tehty vaikka kaikki näyttää valmiilta. No mut, toivottavasti pikkusiskolle tulee hauska juhla! 

Mä olen vapaa, mutta kuolen joskus

Mä varon. Varon paljon asioita. Ja se rajottaa kauheesti. En esimerkiks pysty opettelemaan mitään temppuja skeitillä. Ja se suututtaa. Aina lopetan ennen ku alotan. En oo kaatunu ku kerran lonkulla. Koska varon paljon. Meen lujaa. Mutta varovasti. Potkin lujaa. Mutta varon paljon.  Mä en haluis varoo nii paljoa. Se estää paljon tekemästä kaikkee hauskaa ja mukaisaa. Mut nyt mä oon vähän ajatellu ryhdistäytyä. En pysty nauttimaan täysillä elämästä kun aina mietin että, mitä jos... entä sitten kun... en mä haluu enää sillein ajatella noin.

 Haluun oppia nauttimaan elämästä.

Mulla on kesä projekti. Broidilla on synttärit 26.7 ja lahjaks muokkaan sen dekkii semisti niin et siit tulee enemmänki cruiseri. Se on tosi vanha ja aika kulunu lauta nii katotaa mitä saan siitä tehtyy (: Vasta lahjaks se sit maalaa mun lonkkuun uuden kuvan (: Inspiksenä siinä toimii Muchan maalaukset. Siihen tulee sen tyylinen merenneito ja värisävyt tulee oleen hyvin rauhallisia ja pastellisia. Tuun varmasti rakastamaan sitä.

Ja nyt voin vielä hehkuttaa vähän sitä kuinka ihanan kevyt ja onnellinen olo mulla on (: Kesätyö on parasta. Ihmiset on ihania ja kesä on rakkaus. On vaan ikävä lonksua mutta huomenna nään senkin ja en oo kyllä ihan varma että pääsenkö rullaamaan jos veliseni on alkanu jo tekemään tota lautaa. Mutta saan sitten kulkea veljen laudalla (:

Ihanaa juhannusta kaikille, ja muuten mitä teette jussina????



Ukkosta, siitäkö tää johtuu?

Mulla ei meinaa kroppa pysyy mukana mun ajatusten tahdissa. Nää etenee nii hurjaa tahtii et mielessä oon jo varmaan kohta naimisissa ja asun omakotitalossa.

Mutta siis, mistä on kyse? Musta vaan tuntuu et kaikki luistaa. Kesä on siit ihmeellist aikaa et oikeesti tuntuu ku kaikki järjestyis. Ja nii varmaa onki. Ja huonot säätkää ei masenna. Vaan oikeestaan tää sade ja ukkostaminen saa mut samaa aika tositosi rauhalliseks ja entistä pirteemmäks ja yritteliäämmäks. Nyt on sellanen olo et ku päätän jotain nii myös teen sen! 

Eli siis mulla on joku tavote jonka haluun ja aijon saavuttaa. Kiitos heihei(:

Kun mä sanon että oon onnelinnen niin myös tarkotan sitä.

Hyvä olla. Oikeesti. Nyt on aivan loistava fiilis. Hymyilyttää.

Rakastan. Rakastan kaikkea.

Kesätyötä. Tätä saarta. Itteäni. Musiikkia. Kesää. Jätskiä (; Sua.

En oo kirjottanu aikoihin. Enkä varmaan kirjotakkaa nyt vähään aikaan. Oon pahoillani siitä mutta en vaan osaa kirjottaa sillein säännöllisesti, ku ei aika taho riittää. Mutta hei niin. Ooon siis kesätöissä Benkussa. Tää on tällanen kaupungin omistama saari hangon lähellä, ja valmistetaan safkaa leireille jotka on täällä (: täällä hetkellä paikalla on sellanen Harry Potter leiri ja sitten leirikesän leirejä.

Duuni on rentooo ja paikka ihana. Mulla on siis tosi kesäinen ja kevyt fiilis jos ei se oo tullu teille vielä tietoon. Mut surullista on se että mulla on ikävä teitä. Kallion ihania ihmisiä. Kauniita ihmisiä. Kauheeta, en ees tajunnu miten kova tää ikävä on. Nyt ku teitä ajattelen nii itku pääs, tai tää biisi voi olla osa syyllinen:

  http://www.youtube.com/embed/zRb_2YTqez0

Ei, on mulla kauhee ikävä.

Mutta ei se mitään. Pääsen teitä kuitenkin pian näkemään. Ja oikeesti pian. Huomenna. 

Mutta yhden asian halusin siis teille kertoa. Että mä oon oikeesti 

Onnellinen

Iita

Tän päivän kysymys sai mut ajattalemaan että kuka Iita on. Millainen hän on? Tässä on jotain mitä oon elämäni aikana kaduilta kuullut että kuka on iita: hazardi, spontaani, positiivinen, iloinen, ärsyttävä, nätti, söpö, suloinen, hullu, lapsellinen.. Siinä nyt muutamia.

Mut tosiasia on että en itte tiiä millainen on Iita. Onhan mulla näkemys mutt jos se pitää paikkansa niin iita on tällainen ylipirtskka ylitatuoitu parikymppinen muija joka juhlii kokoajan jaja käy välillä vetämässä naperobalettia pinkit housut jalassa. Skeittaa. Tanssii. Lukee. Kokkaa. Urheilee. On onnellisesti parisuhteessa. Mutta ei naimisissa, koskaan. Omistaa kissan, asunnon ja työpaikan. Rakastaa värejä ja lävistyksiä. Lapsia ja kukkia. Tanssia ja suklaata. Osaa ollien!

Eli siis sekalaista on. Mutta ehkä se ei haittaa, uskon näin että tää lähes aikuisena olo on sitä ittensä etsimistä. Kohta oon seittemäntoista. Sitten kakskymmentä. Kohta huomaan olevani seittemänkymmentä ja toinen jalka haudassa, edelleen ylpeenä tatuoinneista.

Ei mulla oikeen muuta. Kirjoitelkaa mulle että tietäisin Etten ole ainut tässä tilanteessa oleva nuori nainen! Muah, rakkaudella Iitushka.




Päivä 8 – Se hetki

Se hetki kun tajusin että kuka Iita on.



Totuus on ettei sitä hetkeä ole tullut vielä. Odotan edelleen sitä hetkeä. Kait se sitten joskus tulee, sitten kun olen odottanut tarpeeksi kauan. Sitten viidenkymmenen tatuoinnin ja 10 epäonnistuneen suhteen jälkeen. Sitten kun olen töissä. Tai jopa vasta silloin, aivan viimeisellä hetkellä. Tai ehkei välttämättä edes silloin. Mutta se ei haittaisi, sillä sen ainakin tiedän että pyrin elämään täysillä!


Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka koulupäiväni
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Tattooos

Tattoos are the real art

Tatuoinnit on ihania, tatuoinnit on taidetta. En jaksa höpöttää enempää vaan kuvaplash parista, muutamasta, kymmenestä, kymmenistä kenties ihanista, mun mielestä ihanista tatuoinneista ja viimesenä sellanen minkä itte haluaisin:

 

Mulla on unelmia.. Sen kaikki luultavasti jo tieskin. Ja yksi niistä on se että saisin tatuoinnin. Ei vaan tatuointeja. Monta ihanaa tatuointia. Värikkäitä, mustavalkosia, suuria, pieniä. Merkityksellisiä, merkityksettömiä. Ja voin kuvitella itteni sitten joskus mummona kävelemässä rannala jonkun eläkeläisryhmän kanssa ja olisin ylpee mun tatuoinneista. Ja sillon tatuoinnit varmaankin on jo niin yleisiä etten olisi mikään ilmestys.

Kertokaa mulle mitä mieltä itte ootte tatuoinneista ja siis mun oma unelma tatuointi on siivet selkään, olenhan mä pieni enkeli (;

Hiukset on ollut pellavaa, on ne ollut kultaa ja hunajaa. Mutta nyt löysin värini: on se tulen punainen.

 Äitini on kampaaja. 
Mulla on ollu paljon kaikkee jännää päässä.
On ollu hassuja juttuja ja super ihania. 

Mut nyt mä oon löytäny värin joka tulee varmaan olemaan mun päässsä pitkään. Punanen.

Mulla on ollu rastat.

Rastat on kuin pastaa, on ne sellaset pötköt, ja ihanat on! 

Pinkit/tositosipunaset!

Pinkit!

Pinkit! Jeejee, yks favourite, ja noi mull on ollu parikin kertaa. Ihana väri. 

On mulla vaaleetkin ollu (:

Ja piikkejä

Ekan kerran mun hiukset värjättiin punaseks suurinpiirtei ekalla, sellasella ei kestovärillä. Synttäri lahja äiskältä. Sitten on ollut päässä vähänväliä, enemmän tai vähemmän punasta. Oma väri on oikeasti sellanen maantien harmaa, ja kesäisin sellanen kultanen niinku tossa yhessä pitkulaisessa kuvassa. Mulla on siis ollu viiininpunasta, tueln punasta, oranssihtavan punasta, pinkkiä ja tummaa punasta, vähä kans sellast liilahtavaa. 

Hiuksethan on ihmisen kruunu. Ainakin mä ajattelen niin, ja mä tykkään tehä sellasia ajatusleikkejä että mitä mun hiuksille tapahtuu viidessä vuodessa. Tällä hetkellä se menee suunnilleen näin: kasvatan hiuksia nyt vanhojen tansseihin asti, eli noin vuoden, sitten vedän sivusiilin ja kasvatan edelleen, koko ajan punaset (: heehee

rakkaudella Iitu! <3