roska

 oon roska. 

maan matonen, pieni, mutainen luikero.

säälittävää, alati malehtiva.

ei musta oo tähän, tai tohon, ei mihinkään. 

sulan kun suutut, muutun kun puhut. maadun mullaksi, ahtaaksi maan palaksi.

saveksi, sun muokkaamaksi möntiksi.

sulaksi vahaksi, käsiesi välissä.

silität, silität mutkani suoraksi, nyt mutkat makaavat mutkalla. 

nyt ehkä tanssin, sen tanssin, joka vapauttaa mut. 

yleisön pyynnöstä

askellus on tahmaista

mun pää on jumissa

tuntuu kuin olisin tunnelissa missä tunteet tuntuu kaikki samalta 

jätetty ja pettynyt

ahdistunut suru pallo 

ennen oli joku joka pysty pitämään pallon loitolla, nyt kamppailen sen kanssa yksin 

olen jumissa tässä tunnelissa

saanko itseni kasaan, milloin toinen lakkaa olemasta se mitä hän on mulle

sydänsuruja, pelkoa ja kamalaa ahdinkoa

tunnen tulevaisuuden murenevan, sellaisesta mitä näin sen olevan 

en saa sua takasin, mutta toivon saavani itseni.