torstai 29. tammikuuta 2015

Kolmen koon sääntö: Kaija Koo ja Kissa

Kun varmasti voi sanoa jaksavansa nauttii tekemästään. Kun ei lannistu eikä ahdistu päälle kaatuvasta duunista voi huokaista helpotuksesta ja levollisin mielin käpertyä toisen viereen. Sanoa mau ja yrittää kehrätä tyytyväisyyden merkiksi. Dokkareita illalla ja kahvia aamulla. Suolaa ja sokeria. Unelmaa purkissa takanreunuksella saavutusten ja tavotteiden vieressä. Voimaa antavaa aikaa ja uuvuttavaa odotusta. Kaupungin valot huutavat meitä juoksemaan karkuun tai pysymään paikoillaan juuri siinä hetkessä jona olemme täydellisesti kaksin  ja yhdessä. 



keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Barbie teatteria

Vuoden vaihteessa, yhden yön aikana ja olet kahdessa eri vuodessa. Lause ei kyl käy kovin järkee. Mut siis kaikki mikä oli siinä yössä kuuluu kahteen eri vuoteen. Vuoden 2014 viimeiset, ja vuoden 2015 ekat humalat. Sängyssä koko päivän köllimine ei ihan oo mulle sitä ominta, mut se oli ihanaa. Odotin että ovi aukee ja aurinko palaa. Leffa leffan perään, pikkusen unta ja puuroa. Kahvia, sisällä koko ajan koska ei mulla avainta oo. Mut se oli ihanaa, mulla oli lupa olla. Vuoden vaihe Braahenkentän keskellä, ei nähty sitä meijän ainutta omaa pientä papattia mut sillon oli kyl ilotulitusta ihan muista syistä. Sain alottaa vuoden 2015 niin et mulla ei ollu mitään riitaa kenenkää kaa, ja minä ja sinä ollaan parempia ku ennen. Ollaan timanttisia. Tässä porukassa, näiden ihmisten kanssa, mun on hyvä olla. On aihetta juhlia, vaikka joka viikonloppu mutta okei, mä lupaan vähän rauhottua ja muistaa nauttia myös niistä rauhallisista illoista teidän kanssa kahdestaan tai porukassa. Viinipullo puokkiin ei oo viel ees paljon (;

Voidaanko kölliä ja möyriä vaan. Olla tässä, nukkua tai olla nukkumatta. Olla kanttarelleja, eiku kultturellejä. Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Haluisin että kello on jo tiistai.  Vaikka tuntuu kummalta, karulta, nii pystyn löytämään valon ja siellä aurinko odottaa. Barbie teatteria ja Moonrise Kingdom, mun partioelämää. Nyt oon täällä.


kesä kiitos

Sanoin, sanoin haluavani kesän. Rannalla aamu kuuteen. Sanon haluavani lentää. Kasvattaa siivet joilla liitää karkuun. En osannut odotta, ennekuin saavutin. En ajatellut mitään tällaista kun vasta silloin kun kävelit luokseni ensi kerran. Ympärillä on valtavasti huomaamatonta kauneutta joka napataan niihin hetkiin joina hetki pysähtyy. Kädet kaiteella ja katse taivaassa. Unelmat kasassa ja reissuja tiedossa. Runoja ja satuja jotka ovatkin totta kuin taikaa.

punaviiniä
valkoviiniä
roseviiniä

Koulun alun tuntua, maailman alun tuntua ja vuoden 2015 tuntua. Parasta aikaa tässä ja nyt. En halua muuttaa muuta kun mun sijaintia tällä hetkellä. Pari kilsaa etelämpään, vanhalle työläis asuinalueelle. Halua luoda uutta ja toteuttaa unelmia. Innostavassa joukossa innostuu itsekkiin. Lapsuuden haaveet saavat tuulta purjeisiin kun tulipallo heitetään syliin. Jos yrittää selittää jonkin hienoutta ihmiselle joka ei ole samaa kokenut, ilmestyy eteen mahdoton tehtävä. Vasta tavanneet ja toisensa löytäneet. Palaset loksahtavat paikalleen kun odottaa vähiten sellaista tapahtuvan. Erilaiset elämänvaiheet, kuitenkin niin samanlaiset haaveet.

Etsin inspiraatiota ympäriltäni jatkuvasti, avaan kaappeja, luen lehtiä ja selaan nettiä. Loma avaa aivot. Koulu tukkii ne kaikella liibalaaballa. Päässä pyörii vain ajatuksia siitä kuinka onnistua partiossa, kuinka tehdä toinen iloiseksi ja että kuinka tuon kesän tammikuuhun. Haluaisin ostaa kukkia, ja levittää viltin lattialle ja syödä vesimelooinia aurinkolasit ja farkkushortsit jalassa. Lämpö on jo sisällä, nyt se täytyisii vain saada ulos.

rakkaudella Iita